Art by Elvyren

On lohdullista tietää, että kaikki tässä maailmassa kulkevat tiettyä sykliä, […]

On hetkiä, kun tuntuu pudonneen ulos kaikesta sosiaalisesta. Sitä yrittää

Pelko, ahdistus, epätoivo: Pää täynnä vellovia ajatuksia, kuin sodassa. Tuntuu,

Kauniita ja taidokkaita verkkoja, joita jotkut olennot osaavat asettaa. Lumoavia

Lopulta me kaikki olemme samanlaisia. Liikkuvia luurankoja. Vain ihmisiä.

”Verkkaisesti hiipii näkymättömät askeleet. Läsnäolon voi havaita hopeisina rihmoina, kimmellyksenä

Kissat, nuo pörisevät lämpimät maailman navat, jotka sitkeästi tuovat lohtua,

Sidon sen punaisen nauhan otsalleni ja nousen. Tarmon puuskassa päätän.