Art by Elvyren

”Verkkaisesti hiipii näkymättömät askeleet. Läsnäolon voi havaita hopeisina rihmoina, kimmellyksenä […]

Kissat, nuo pörisevät lämpimät maailman navat, jotka sitkeästi tuovat lohtua,

Joskus pimeys ja hiljaisuus voivat tuntua lohdulliselta. Kuutamon vaalea häily,

Lopulta me kaikki olemme samanlaisia. Liikkuvia luurankoja. Vain ihmisiä.

On lohdullista tietää, että kaikki tässä maailmassa kulkevat tiettyä sykliä,

On hetkiä, kun tuntuu pudonneen ulos kaikesta sosiaalisesta. Sitä yrittää

Mielen pimeydessä voi kohdata tuonen hevosen.Joskus kannettavanaan on suruviesti,joku kerta

Olen väsynyt. Olen väsynyt jatkuvaan taisteluun. Olen riekaleinen ja revitty.

Elämä on jatkuvaa kehittymistä ja oppimista. Me emme ole koskaan

Pelko, ahdistus, epätoivo: Pää täynnä vellovia ajatuksia, kuin sodassa. Tuntuu,

Ajoittain pysähdyn miettimään kaiken loppua. Jatketaanko me elämää jossain muussa

Joskus sitä on vain niin vihainen kaikelle kaikesta. Eniten itselleen.