Art by Elvyren

”Verkkaisesti hiipii näkymättömät askeleet. Läsnäolon voi havaita hopeisina rihmoina, kimmellyksenä […]

Joskus sitä on vain niin vihainen kaikelle kaikesta. Eniten itselleen.

Kauniita ja taidokkaita verkkoja, joita jotkut olennot osaavat asettaa. Lumoavia

Joskus on päiviä, öitä, hetkiä jolloin vain ajelehtii tyhjyydessä. Kuuntelee

Ajoittain pysähdyn miettimään kaiken loppua. Jatketaanko me elämää jossain muussa

Hetkinä , jolloin ehtii hetkeksi pysähtyä miettimään, tuntee itsensä pieneksi

On lohdullista tietää, että kaikki tässä maailmassa kulkevat tiettyä sykliä,

”Omien pelkojen kohtaamista ja voittamista. Voimaeläin, joka kulkee rinnalla ja

Lopulta me kaikki olemme samanlaisia. Liikkuvia luurankoja. Vain ihmisiä.

Sidon sen punaisen nauhan otsalleni ja nousen. Tarmon puuskassa päätän.

Pelko, ahdistus, epätoivo: Pää täynnä vellovia ajatuksia, kuin sodassa. Tuntuu,

Joskus pimeys ja hiljaisuus voivat tuntua lohdulliselta. Kuutamon vaalea häily,