”Verkkaisesti hiipii näkymättömät askeleet. Läsnäolon voi havaita hopeisina rihmoina, kimmellyksenä yökasteessa, suojaavina varjoina. Siellä kuun kajossa, hopeisen udun lehdillään tanssiessa, levittäytyy Vanamo. Sitä katsellessa olen kotona, yhtä tämän maailman kannen alla sinunkin kanssasi.”
By S
