Art by Elvyren

”Verkkaisesti hiipii näkymättömät askeleet. Läsnäolon voi havaita hopeisina rihmoina, kimmellyksenä […]

Niinä kausina, kun tuntuu, että etenee etanan vauhtia ja lasti

Elämä on jatkuvaa kehittymistä ja oppimista. Me emme ole koskaan

Joskus sitä on vain niin vihainen kaikelle kaikesta. Eniten itselleen.

Kauniita ja taidokkaita verkkoja, joita jotkut olennot osaavat asettaa. Lumoavia

Hetkinä , jolloin ehtii hetkeksi pysähtyä miettimään, tuntee itsensä pieneksi

”Omien pelkojen kohtaamista ja voittamista. Voimaeläin, joka kulkee rinnalla ja

Joskus on päiviä, öitä, hetkiä jolloin vain ajelehtii tyhjyydessä. Kuuntelee

Lopulta me kaikki olemme samanlaisia. Liikkuvia luurankoja. Vain ihmisiä.

Pääni on täynnä ajatuksia, kuin herhiläisiä. Ne lepattavat ja surraavat

Sidon sen punaisen nauhan otsalleni ja nousen. Tarmon puuskassa päätän.

Joskus pimeys ja hiljaisuus voivat tuntua lohdulliselta. Kuutamon vaalea häily,