Art by Elvyren

Hetkinä , jolloin ehtii hetkeksi pysähtyä miettimään, tuntee itsensä pieneksi […]

Joskus sitä on vain niin vihainen kaikelle kaikesta. Eniten itselleen.

On lohdullista tietää, että kaikki tässä maailmassa kulkevat tiettyä sykliä,

Sidon sen punaisen nauhan otsalleni ja nousen. Tarmon puuskassa päätän.

Ajoittain pysähdyn miettimään kaiken loppua. Jatketaanko me elämää jossain muussa

”Verkkaisesti hiipii näkymättömät askeleet. Läsnäolon voi havaita hopeisina rihmoina, kimmellyksenä

Kissat, nuo pörisevät lämpimät maailman navat, jotka sitkeästi tuovat lohtua,

Elämä on jatkuvaa kehittymistä ja oppimista. Me emme ole koskaan

Pääni on täynnä ajatuksia, kuin herhiläisiä. Ne lepattavat ja surraavat

On hetkiä, kun tuntuu pudonneen ulos kaikesta sosiaalisesta. Sitä yrittää

Tuonelan joutsen kaartaa silloin tällöin yllä ja tarkkailee. Se kuiskailee

Mielen pimeydessä voi kohdata tuonen hevosen.Joskus kannettavanaan on suruviesti,joku kerta